Meillä on vaunut!!

Hiphurraa! Saatiin tänään aikaiseksi käydä koko perheen voimin katsastamassa tuplarattaita esikolle ja tulokkaalle.

Olin alunperin täysin sitä mieltä, että meille ei mitään peräkkäin istuttavia tule. Piti olla vierekkäin istuttavat, silti mahdollisimman kapeat, vauvan koppa piti saada kiinni ja niin, että vauvan naama on minuun päin. Omat kuomut piti toki olla ja jalkaosia piti saada säätää erikseen. Olin vakaasti menossa hankkimaan Easywalkereita.

Ei tullut Easywalkereita, ei Mountain Buggyja eikä varsin Carenaa. Ehei, ei tullut myöskään Phil&Tedsiä. Tuli Britaxin B-Dualit.

Miksi moinen takinkääntö? No ihan siksi, että nuo vierekkäin istuttavat oli jumalattoman kokoiset kokoontaitettuna. Johan ne ois vieneet meidän auton (farkku) takakontista leijonaosan. Loput ois jääneet koiran käyttöön. Kukapa niillä matkatavaroilla enää mitään tekisi. Takapenkillehän niitä ei enää jatkossa voisi sijoittaa, kun siellä tulee istumaan meidän rakas jälkikasvu. Aijai mä olin taivaissa, kun myyjä taittoi noi Britaxit kasaan. Nehän meni yhtä pieneen tilaan kuin mein matkarattaat (Graco Mirage). No ehkä mä vähän liioittelen, saattaa noi Britaxit olla vähän korkeammat, kun on kuitenkin kaksi istuinta.

Katsottiin myös Babyjoggerin City Selectejä. Niistä puuttui kokonaan jousitus, jota me tarvitaan metsälenkeillä. Muuten voisi lapsosilla (meinaan koko ajan kirjoittaa tytöillä, vaikkei tulokkaan sukupuolesta ole mitään tietoa) olla hieman rytkyttävää menoa.

Vanhoihin Teutonioihin hommaan kirpparilta halvalla seisomalaudan, saan sen parilla kympillä. Ja kävipä jopa mielessä, että luopuisin kokonaan noista Teutonioista. Noi Britaxit saa kuitenkin yhden lapsen vaunuiksikin. Niihinkin voisi hommata sen seisomalaudan. Ehkä mä katson miten noi Britaxit kulkee talvikelillä. Kai ne ihan ok, kun lukitsee pyörät eikä ole pahasti irtolunta tiellä. Meidän kotitie kyllä aurataan viimisenä varmaan koko kylässä. Pikkuvikoja.

Jalkapeite ja kantokassi olivat päässeet liikkeestä loppumaan, mutta saadaan ne sitten helmikuun lopulla. Meillä kun ei niin kiire ole, kun vasta maalis-huhtikuun vaihteessa odotan äksönin alkavan....

Raskautta ja uhmaa

Yksi asia, mikä esikoista odottaessa ei vaivannut näin paljon, on uudelleen nukahtamisen vaikeus. Tämä tietysti nyt korostuu, kun esikoisen kanssa joutuu välillä öisin heräämään vessareissuille, juomaan tai lohduttamaan pahan unen näkijää. Viime yönä kävin esikoisen luona pariin otteeseen ja sen jälkeen päässä pyöri niin paljon asioita, ettei uni meinannut millään tulla. Se oli todella turhauttavaa.

Esikoinen taas yllätti viime yönä. Havahduin puoli kolmen tietämissä ensin huuteluun "kakka kakka kaakkaaa", sellaista hyväntuulista ja pirteää, tiedättehän. Sitten ilmeisesti nukahdin takaisin ja havahduin uudelleen, kun kuului kolinaa ja perään lorinaa. Menin sitten katsastamaan tilannetta ja mun rakas esikoinen oli ihan itse mennyt vessaan, saanut housut pois ja asiansa toimitettua pottaan. Siellä hän istui pimeässä :) Oliko vähän herkkä hetki :) Puhuttiin sitten aamulla miehen kanssa, että pitänee pitää vessassa valoja öisin, niin muksu pystyy halutessaan ne tarpeensa siellä toimittaa. Vähän kyllä hirvittää, jos hän yksinään vaan toimii, että miten hän saa vaipan takaisin kunnolla paikoilleen. Toisaalta eipä oppia voi muuten kuin treenaamalla. Yöllä näköjään onnistuu tuo vessahädän tunnistus, vaikka jalassa olisi housut ja vaippa. Päivisin on ilmeisesti liikaa tekemistä, kun hätä muistetaan vain, jos hän on ilman vaippaa. Jos on pikkarit tai vaippa, ei nähdä tarpeelliseksi mennä vessaan.

Tänään heräsin kuudelta, ajatuksena siis lukea niihin kokeisiin. No mukelo heräsi, tällä kertaa pirteänä, puoli seiska. Eipä luettu tänäkään aamuna. Nuo aikaiset aamut on kyllä siinä mielessä kivoja, että oikeasti ehtii sitten aamupäivälläkin tehdä asioita. Me käytiin tänä aamuna pitkästä aikaa puistoilemassa (aamupuistoilemassa, you know) ja oli kyllä mukava happihyppely. Tosin takaisin päin pulkassa istui pikku uhmaraivaroija, joka olisi halunnut jäädä puistoon vieterikiikkuun, vaikka ei siinä kauaa viihtynytkään silloin, kun olimme siellä puistossa. Hän taisi testata, että kääntyisiköhän äiti itkemällä takaisin puistoon tai muuta mukavaa. No, arvata saattaa, että hän joutui nyt pettymään. Kotipihaan päästyämme hän valitti varpaitaan, kysyin onko niillä kylmä, mennäänkö sisään. Vastaus oli myönteinen ja avasin oven. Lapsi juoksee pois itkien vielä kovempaa. Ei muuta kuin ovi kiinni ja jatkamaan terassin harjausta. Jos olisin juossut lapsen luo, olisi huuto vain yltynyt, kun hän ei tuossa tilanteessa halua, että kukaan koskee tai juttelee hänelle. Lopulta harjattuani terassin nappasin muksun syliin ja kannoin sisään. Kauhea venkoilu edelleen. Kun sitten saatiin kaikki ulkovaatteet pois ja olin menossa vessaan, lapsi juoksee perään ja haluaa syliin halaamaan. Kaikessa ärsyttävyydessään ihana pikku uhmis :)

Pupun jälkiä ehdittiin ihailla ennen uhman voittoa...

Puuhapäivä ja katkoyö

Olikohan se joku mr. Murphy tai sen veli, joka aiheutti lapsoselle katkonaisen yön, kun äiti laittoi oman herätyskellonsa soimaan 06:00? Siis oikeasti! Ei siinä mitään, jos havahtuu juomaan ja menee samoin tein nätisti nukkumaan, mutta kun ei. Ensin oli jano - juotiin vettä. Sitten piti päästä vessaan, mutta ei osannut toinen päättää käydäkö potalla vai pöntöllä. Lopulta ei sitten tullut kummallakaan istumisesta mitään, kun piti jostain syystä X vetää kauheat itkupotkuraivarit. Ei muuta kuin lapsi kainaloon ja sänkyyn palautus. No eihän siitä sitten mitään tullut. Toinen huutaa selkä kaarella kakkaa, joka siis tyttäreni kielessä tarkoittaa kaikkea mahdollista vessatuotosta. Totesin vain, että hänellä oli mahdollisuus käydä, mutta hän itse halusi pois. Ja volyymi nousi entisestään. Sitten kysäisin haluaako hän, että äiti lähtee ja vastaus oli joo. No lähdin ja taas karjuminen vaan yltyi. Tosin se kyllä sitten vaimeni melko pian. Odotin sängyssäni pelonsekaisin tuntein, että pitääkö vielä nousta taaperopulttaajan seuraksi. Hän taisi nukahtaa, joten niin minäkin. Mutta vain hetkeksi, kun kohta taas kuului raivarointi, kakan hokeminen ja kuulinpa myös, että huoneessa touhuttiin jotain. Menin katsomaan, niin hän oli hakenut uuden puhtaan vaipan hyllystä. Kysyessäni, että vaihdanko vaipan hänelle, vastaus oli tiukka EI. Hän puristi vaipan syliinsä kuin unilelun ja otti uniasennon. Kysyin lähdenkö pois, vastaus oli joo. Lähdin ja sen jälkeen sain nukkua siihen, kun kello herätti. Pikkusen kyllä väsyttää, kun uniaika kokonaisuudessaan olisi ollut 7h nukahtamisesta kellon soittoon, mutta nuo pari herätystä välissä sai kyllä kivat katkot aikaan.

Aamulla ajattelin olevani tehokas. Herään, laitan puuron, pistän pyykkikoneen päälle ja alan lukea pääsykokeisiin. No kolme ekaa toteutui, mutta kun olin käymässä aamupalalle, pikku ärripurri herää karjuen. Liian aikaisin päätti nousta ylös. Piristyi kyllä siinä syliin päästyään ja olihan se hauska, että näki aamusesta isäänsä. Yleensä kun isi on lähtenyt töihin ennen meidän heräilyjä.

Mentiin ennen lounasta käymään kaupassa pikapäivityksiä hakemassa ja samalla reissulla hain kirjastosta varaamani kirjan. Pitihän sitä käydä myös PO.P:n lisäalet katsastamassa ja tytär saikin kolme uutta vaatetta. Tosin katsotaan koska ne mahtuu, kun ostin tarkoituksella jo kokoa 98, vaikka vielä hän käyttää kokoa 86/92. Pelkkä 92 on monesti vielä liian suuri.

Aleostot tyttärelle PO.P:ltä ja Me&I:lta (tytön Miikkari-suosikki oli tuo autopaita :) )

Ja kuinkas sitten kävikään..

Aamulla vein lapsosen kerhoon ja ilolla katsoin, kuinka hän jäi sinne hymyssä suin lähtien itse muiden seurassa kerhohuoneeseen. Meillä oli tuossa jonkun aikaa niin, että oltiin kyllä reippaina, jos minä vein kerhohuoneelle asti. Jos olisi pitänyt muiden kanssa lähteä, niin parku tuli.

Yleensä olen käynyt kerhon aikana salilla vahvistamassa lihaksia. Muutahan ei oikein näin paksuhkossa olotilassa pysty tekemäänkään. Tai tietysti vähän crosstraineria vemputtamaan :D Tänään oli kuitenkin poikkeus. Olin päättänyt, että käyn ostamassa pari lapsiaiheista lehteä kaupasta ja jumitun niiden kanssa sitten kahvilaan siksi aikaa kunnes kello on kymmenen ja kaupat aukeaa. Menin kyllä ostamaan ne lehdet, mutta sitten mukaan tarttui tämmöinen:

Että "Hups" vaan :D Oltiin tuosta kyllä miehen kanssa puhuttu aiemmin, kun hän tykkää juoda energiajuomia ja ne on aika tyyriitä tölkkejä. Itse hoitovapaalla ollessa on tullut opittua entistä saiturimmaksi ja pidemmän päälle tällä laitteella säästää pitkän pennin. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa, ei maksanut kuin enää 60 euroa. Että hirrrween hyvä ostos kaikin puolin!!

Kyllä mä sinne kahvilaankin asti pääsin. Oli pakko päästä säästämään sinnekin, kun aamulla ennen klo 11 latte maksaa "vain" 2,9 euroa ;) Tuossa uusimmassa Kaksplussassa oli muuten mielenkiintoisesti kirjoitettu, että asuinpaikan mukaan usein lokeroidaan ihmisiä... lähiössä asuu tavikset, keskustassa hipsterit ja maaseudulla maanviljelijät tai ekohipit. Mielenkiintoista sinänsä, että tällä hetkellä asutaan kyllä lähiössä, mutta tulevaisuudessa tullaan asumaan maalla. Tuleeko meistä taviksista sitten ekohippejä? ;)

Alennusmyynnistä tarttui mukaan myös body vauvalle. Huomenna alkaa kuulemma lisäalet ja melkein kaikki on -50%. Pitää vissiin mennä heti aamulla pyörähtämään...

Nyt lapsi on ollut unilla jo tunnin verran ja mä olen ihmetellyt nettiä, vaikka sovin itseni kanssa korkeintaan lukevani noita aamulla ostettuja lehtiä, jos en jaksa kouluhommia väsäillä. Olipa ylläri. Mutta nyt tämän julkaisun jälkeen netti kiinni ja kouluhommia (tai niitä lehtiä)...

Ai niin, Pakko ihan hehkuttaa, että kuivaksi opettelu sujuu melko mukavasti!

Monesti kotona ollessa annan mukelon olla ihan ilman housuja ja tällöin lähes poikkeuksetta (98% varmuus) kaikki tuotokset tulee pottaan tai vessanpönttöön. Sitten kun vielä tuo neitokauno oppisi, että jos housut on jalassa, voi silti mennä tekemään tarpeensa vessaan. No ehkäpä sekin hetki koittaa. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin asiassa :)

Opiskelujuttuja

Olipas tylsä otsikko. No oli miten oli...

Tuossa keittiönpöydällä odottelee pinkka papereita, että saisin aikaiseksi etsiä tarvittavat liitteet ja lähettää ne eteenpäin hakeakseni yliopiston maisteriohjelmaan. Hurjia suunnitelmia, ottaen huomioon, että meille tulee keväällä kuopus, jonka luonteesta, nukkumisesta tai muusta ei ole vielä mitään hajua. Kovasti olen ajatellut, että ehdin kyllä opiskella sitten lasten nukkuessa (eriaikaan?) ja sitten iltaisin. Nyt olen myös vakaasti yrittämässä herätä ennen esikoistani, jotta kerkiäisin vähän lueskella pääsykokeeseen ennen hänen aamutoimiaan.

Noiden opintojen lisäksi otin tähän keväälle vapaa-ajan puhteekseni avoimen yliopiston kvantitatiivisen tutkimuksen ja tilastollisten menetelmien perusteet. Olen niitä tehtäviä nyt tässä väkertänyt parhaani mukaan. Välillä on vaan vähän hakusessa, että kuinka syvällisesti sitä pitää pohtia ja riittäisikö vähempikin. Usein huomaan miettiväni, että voiko ratkaisu kysyttyyn kysymykseen olla oikeasti näin helppo. Tuossa helppousasiassa vertaan siihen, että kyseessä on kuitenkin yliopiston kurssi. No katsotaan, mitä sitten tulen myöhemmin arvosteluja saamaan. Sittenpä tiedän olisiko pitänyt olla syvällisempi ja kuinka metsään olen itseni saanut!

10 ilon aihetta vuoden 2013 alkuun

1. Meille tulee tänä vuonna uusi perheenjäsen ja tällä hetkellä hän on todella toimeliaana tuolla mahassa.

2. Olen saanut makuuhuoneeseen jo verhot, keittiöön on jo ostettuna (odottaa verhotankojen kiinnitystä), eihän siihen mennytkään kuin kolme vuotta ;) No siis en ole viitsinyt hommata verhoja, kun meillä on ollut remontti käynnissä. Mutta tulee kyllä paljon kodikkaampaa, kun saa nuo verhot ikkunoihin :)

3. Remontti on hyvässä mallissa. Oikeastaan enää tuo keittiö on laitettavana. Joulun välipäivinä mieheni laittoi vessaan ja puku-/kodihoitohuonetilaan lattiamatot. Taisi se matto löytää tiensä myös vaatehuoneeseen. Vielä sisustuselementtejä sinne tänne, valokuvia, tauluja ja sen sellasia.

4. Esikko opettelee puhumaan ja joka päivä kuulee ihania uusia höpötyksiä!

5. Tässä raskaudessa ei ole läheskään niin kipeät liitokset kuin esikkoa odottaessa.

6. Ollaan koko perhe oltu suht terveenä ja molempien puolien suvuissakin on ollut terveitä aikoja eikä onneksi ole kuolinuutisiakaan kuulunut.

7. Lähdetään koko perhe ensi kuussa risteilylle Tukholmaan. Me ei olla käyty perheenä missään ns. lomalla pariin vuoteen eli sinä aikana, kun meillä on muksu ollut. Mun äiti lähtee mukaan, niin saadaan ehkä pieni hetki omaa aikaa miehenkin kanssa.

8. Sain joululahjaksi kasvohoitoon lahjakortin ja odotan innolla, että pääsen sen käyttämään.

9. Viime lauantaina pääsin viettämään tyttöjen päivää kaverini kanssa. Molemmat jätettiin lapset isiensä hoiviin ja käytiin kiertämässä kirppareita ja Jumbon alemyyntejä. Tietysti myös syötiin hyvin ja kahviteltiin ajan kanssa :)

10. Mulla on yksi täysin oma viikonloppu tuloillaan maaliskuun alussa. Mä en ole ollut yksin kotona lapsen syntymän jälkeen yhtään yötä, joten odotan todella suuresti! On meillä muksu hoidossa ollut, mutta ollaan sitten oltu muualla miehen kanssa. Viiminen hetki viettää tällanen oma viikonloppu, kun sitten taas on ainakin vuoden verran tiedossa pelkkää lapsellista aikaa :)

Ja jottei semmonen yleinen positiivisuus pursuis yli, niin mun viime syksynä tehdyt omenasoseet on homeessa!!!

Kävin tänään hakemassa kellarista aamupuurolle uutta omenasosepurkkia, mutta sain todeta, että KAIKKI isot purkit olivat pintahomeessa. Joistain pilttipurkeista saattaa vielä olla syötäväksi. Kyllä nimittäin ÄRSYTTÄÄ! Olisin voinut mielelläni käyttää niitä tässä vuoden mittaan, kun tuo tytärkin tykkää aamupuuroon omppusosetta laittaa. Kannet oli kyllä ihan napsahtaneet, mutta ilmeisesti kellarissa oli liian lämmin tai sitten ne purkit oli tässä sisällä liian pitkään lämpimässä ennen kuin laitoin ne kylmään. Tuolla ne purkit nyt odottaa tyhjentämistä...

Sanojen pyörtämistä

Joutunen pyörtämään puheeni siitä, että mikään ei tehoa jo tulleisiin raskausarpiin.

Esikoista odottaessani raskausarvet tulivat vasta viimeisen kuukauden aikana ja vatsani tosiaan muistutti Lontoon metrokarttaa. Kovin seksikästä noin niinkuin vaikkapa rantalomailua ajatellen. Ei sillä, että me missään rannoilla pahemmin aikaa vietettäisi, mutta kuitenkin.

Tämän toisen raskauden aikana ajattelin, että ihan turhaa edes nähdä arpien muodostumista vastaan mitään vaivaa, kun niitä kuitenkin on jo entisestää. Vähän niin kuin tyyliin "ei tunnu miltään enää tässä konkurssissa". Olin jo miehellenikin ehtinyt moneen kertaan todeta, että tätä rouvaa ei enää bikineissä nähdä julkisella paikalla. (pakko todeta tähän väliin, että raskausarvet kehossani kertovat kannetusta elämästä ja olen ylpeä, että olen äiti. Silti minussa asuu se pieni turhamainen naikkonen, joka tietysti on vähän harmissaan vatsansa ratkeilusta)

(Kuva napattu: Terveysmarket.fi)

Tuossa joulunpyhinä kuulin apteekista saatavasta Bio-oil öljystä, jota pitäisi kahdesti päivässä hieroa vatsanahkaansa pyörivin liikkein ja kolme kuukautta pitäisi jaksaa tätä rutiinia pyörittää. Tämä siis jo olemassa olevien arpien kadottamista varten. Raskausajalle oli omat ohjeet. Minua kun eniten tietysti harmittaa nuo olemassa olevat arvet, niin ajattelen hoitavani niitä tällä öljyllä. Olin TODELLA skeptinen ainetta kohtaan ja ajattelin kokeilla, kun ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole. Olen nyt reilun viikon verran käyttänyt tuota öljyä ja olen todella hämmästynyt, kuinka arvet ovat jo nyt paljon paremman näköiset kuin aiemmin. Harmittaa, kun ei tullut otettua "ennen" kuvaa :) Jatkan kyllä rutiineja sen kolme kuukautta ja ainakin tällä hetkellä odotan innostuneella mielellä miltä vatsani näyttää myöhemmin.

Toki minua kiinnostaa myös, että miltä vatsani näyttää sitten, kun vaikka rusketun. Uskon, että arvet kyllä haalenevat, mutta eiköhän ne tule näkyviin sitten ruskettuessa. Mutta jos tuosta on yhtään apua epäseksikkääseen metrokarttamahaani, niin olen kyllä iloinen!