perjantai 14. marraskuuta 2014

Voi itku, eiku vauva eiku itku eiku..

Tänään oli neuvola. Mun vauva on takas poikkitilassa. Mä en ala. Kahden viikon päästä tsekataan uudelleen ja jos edelleen on poikittain, on edessä lähete sairaalaan synnytystapa-arvioon. Ja jos näyttää siltä, ettei ne pysty jostain syystä x vauvaa kokeilla kääntää, on ainoa synnytystapa sektio.

Arvatkaa miten Lauran saa itkemään? No sanomalla tällai: "Ja tosiaan, jos vauva on poikkitilassa ainoa tapa synnyttää on sektio". Mä en tiedä miksi tuo kyseinen lause (oli muoto mikä tahansa, sisältö merkkaa) aiheuttaa niin vahvan reaktion. Tai tiedän. Mä en tahdo sitä pirun sektiota. Ja joo, tiedän, että pääasia, että vauva saadaan turvallisesti ulos ja blaablaablaa, mutta silti. Siitä toipuminen ottaa pidemmän ajan ja mä nyt vaan tahdon synnyttää alateitse, kun kuitenkaan siihen ei mitään rakenteellisia esteitä ole.

Saatoin kyllä vähän nauraa omalle itkureaktiolle jo siellä neuvolassa. Vähän herkillä tää mama muutenkin näillä viikoilla, niin saati sitten tollasta tietoa vastaanottaessaan.

Muuten siellä neuvolassa oli kaikki kunnossa. Sf-mitta tosin tippui tällä kertaa keskikäyrän alapuolelle, mutta siihen kuulemma vaikutti tuo poikkitila. Jännä juttu, että yhdellä kertaa poikkitila on syynä yläkäyrällä oloon ja toisella kerralla lähelle alakäyrää menoon. Kysyin siltä terkkarilta arviota vauvan koosta ja kuulemma hänen arvionsa mukaan vastaa viikkoja. Ei siis ole liian iso tai pieni. Hyvä niin. On siis vielä mahdollisuuksia, että hän kääntyy raivotarjontaan.

Neuvolassa oli harjottelijana kätilöopiskelija, joka on kuulemma tammikuussa synnärillä harkassa. Olisi kiva, jos hän sattuisi olemaan vuorossa oman synnytykseni koittaessa. Mulla on aiemmissa synnytyksissä ollut harjottelija mukana ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Heillä kun on yleensä aikaa kuunnella ja ehdottaa esimerkiksi eri kivunlievitystapoja.

Olin jo lähtenyt neuvolasta, kun mieleeni tuli muutamana päivänä olleet menkkamaiset juilimiset. Soittelin sitten terkalle ja hän sanoi sen johtuvan suurella todennäköisyydellä tuosta poikkitilasta. Vauva kun venyttää tällä hetkellä kohdun kapeinta kohtaa eikä vauvan potkut ja nyrkkeilyn kohti kohdunkaulaa auta asiaan. Tuon lisäksi vauvelsson painaa jotain hermoa siihen malliin, että mun oikea jalka puutuu välillä ja saa "sähköiskuja". Hirveen kiva.

Tosiaan. Monena yönä olen suunnilleen repinyt hiuksiani, kun on turhauttanut valvoa vauvan vuoksi. Muuten nukkuisin hyvin, mutta vanhemmat lapset ovat nyt ajoittain nukkuneet levottomasti ja heidän vuokseen tulee herättyä. Ei tuo haittaisi, mutta kun pääsen takaisin sänkyyn, vauva protestoi potkimalla ja nyrkkeilemällä kipeästi juuri kohdunkaulan tietämille. Tänään tällaisen yön kruunasi herätys klo 06:00 tulevan keskimmäisen toimesta. Toinen oli sen verran pirteä, ettei malttanut enää nukahtaa. Oli muuten allekirjottaneella hehkeetä ja pirteetä mennä neuvolaan ja sen jälkeen kouluun...



4 kommenttia:

Terhi | Äiti ja melukylän lapset kirjoitti...

No voihan..toivottavasti vauva siellä vielä kääntyisi oikeaan asentoon.

Hanna kirjoitti...

Täällä kans jännätään tuleeko tuomio sektiosta vai ei. Istukka siis kohdunsuulla.. :/ Vielä pitäisi kuukausi odottaa. Tsmppiä sinnekin!

Laura/Ikimuistoista kirjoitti...

Toivotaan joo! Jospa kahden viikon päästä ei tarttiskaan sairaalakäyntiä.

Laura/Ikimuistoista kirjoitti...

Mulla samaa jännättiin Liun kohdalla. Siirtyi sit just sen verran et onnistu alatiesynnytys. Oli millipeliä. Toivon teillekin hyviä uutisia!