Vuonna 2011

Ajattelin listata tähän asioita, joita haluaisin alkaneelta vuodelta 2011. Osa pinnallista, osa vähemmän.

1.Oppia olemaan äiti. Se on varmaan se isoin haaste. En tiedä mitä se tuo tullessaan. Olen avoimin mielin ja päättänyt selvitä maalaisjärjellä.

2. Auttaa miestäni mahdollisessa kylpyhuoneremontissa ensi kesänä. Meidän talo on 60-luvulla rakennettu ja kylppäri on vielä alkuperäisessä kunnossa. Se pitäisi uudistaa, kun nykyisen tapetin (!) alle on mennyt kosteutta. Onneksi vastassa on betoniseinä, joten varsinaista isompaa vahinkoa ei ole odotettavissa.

3. Oppia neulomaan erilaisia kuvioita. Voisin vaikka aloittaa peruspalmikolla.

4. Pystyä elämään niin, että voisin olla kotona lapsen kanssa sen verran aikaa kuin itse haluan. Eli siis, että rahaa jäisi säästöön. Helpommin sanottu kuin tehty.

5. Toivon pääseväni vanhoihin mittoihini suht nopeasti vauvan syntymän jälkeen. Tällä hetkellä tunnen itseni norsuksi. Varsinkin öisin, kun pitäisi kääntyä kyljeltä toiselle. Olen kuitenkin itselleni armollinen, kyllä ne lähtee, kun en kuitenkaan ole liikaa herkutellut saati syönyt kahden edestä.

6. Haluaisin, että kotona jokaiselle tavaralle olisi oma paikka. Minulla on huono tapa jättää tavaroita lojumaan. Saan kuulla siitä ajoittain. Tykkään laatikoista, joihin voi piilottaa epämääräisiä tavaroita. Näin ne eivät ole kenenkään tiellä.

7. Haluan mahdollisimman pian koirani kanssa agilitykentälle ja kilpailemaan. En ole liitoskipujen takia voinut kunnolla treenata puoleen vuoteen ja sekös syö naista. Voin uskoa, että koirani on ihan tulessa, kun pääsee taas radalle. Nautimme molemmat lajista.

8. Yritän laatia viikoksi ruokalistan etukäteen ja käydä sen mukaan kaupassa. Tämä auttanee myös kohdan 4. toteutumiseen. Olen kokeillut tätä ajoittain ja se kyllä toimii. Pitäisi vaan ottaa tavaksi.

9. Pyrin käyttämään pakastimesta sinne säilöttyjä marjoja ja sieniä. Olen kova säilöjä, mutta unohdan käyttää niitä. Miten ihania rahkoja ja kiisseleitä marjoista saisikaan. Mansikkahillo on loppu. Voisi vaikka aloittaa sillä, että muutaman niistä kymmenistä mansikkarasiallisista keittäisi hilloksi.

10. Haluan olla miehelleni hyvä vaimo ja kavereilleni kaveri. En halua liiaksi äidittyä. Tiedättekö heidät, jotka unohtavat parisuhteen ja ystävät vauvan jälkeen. En halua, että unohdan kysyä mieheni päivästä ja kerron itse ummetjalammet siitä millaiset vaipan sisällöt vauvalla on ollut.

Lumisuutta ja kirpputoripohdintaa

 Tänään on tullut lunta enemmän kuin tarpeeksi. Minusta lumi on kiva juttu, mutta lumessa rämpiminen ei. Varsinkaan tässä tilassa. Kävin neuvolassa tänään kontrollissa, ettei proteiinit ole taas plussalla (keskiviikkona oli). Nyt ei ollut. Sieltä tullessa ärsytti, kun piti taas putsata auto. Vein eilen kirpparille tavaraa ja piti tietysti heti neuvolan jälkeen mennä katsomaan onko pöytä kuinka sotkuinen (ja tietysti mitä oli mennyt). Ei ollut pahasti sotkuinen, mutta oli siellä joitakin katselijoita käynyt. Laitoin sinne lapun, että kaikki on tosi halpaa. Katsotaan lisääkö se myyntiä. Ne mitä jää jäljelle, heitän UFF:n laatikkoon. Hinnoista ei ainakaan voi olla kiinni. Kaikki on 0,2-3€ ainoana poikkeuksena talvitoppapuku (takki+housut), joista pyydän 8€. Taas kirpparilta lähtiessä sai putsata auton. Kävin Lastentarvikkeen alea ihmettelemässä ja yhdet housut nappasin mukaan -70% alennuksella. Vajaa 5€ jäi hinnaksi. Leipomossakin pyörähdin. Halusin tuoretta leipää.

Huomenna olisi naapurissa tupperikutsut. Katsotaan tarttuuko mitään mukaan. Vaikka tuotteilla onkin takuuta yms. niin minusta hinnat ovat todella kovat. Jospa jonkun halvan kulhon ostaisi tai jotain leivontatarviketta. Saisikohan inspiraatiota kokeilla jotakin uutta reseptiä?

Ostin jokin aika sitten tuommoisen kynttilälyhdyn. En tiennyt ensin pidänkö siitä sitten kuitenkaan, mutta mitä pidempään se tuolla olkkarissa hyllyllä on ollut, sen enemmän siitä pidän. Pidän varsinkin varjoista, joita se muodostaa seinään ja kattoon, kun kynttilöissä on tuli.

Tekniikkaa ja piparkakkutalon purkua

Tänään tuli säädettyä puhelimen kanssa urakalla. Halusin vain saada kuvat koneelle, mutta ei puhettakaan, että se olisi ollut helppo juttu. Käytössäni on (vielä pari päivää) Samsungin Galaxy S ja ei ollut yhtään niin helppo siirtää kuvia kuin Nokialaisista. Piti ihan joku ohjelma asentaa. (Meinasin myös äsken saada itkupotkuraivarit Picasan kanssa, mutta sain kuin sainkin pari kuvaa myös tänne asti ja vielä oikein päin...)

 Olin tehnyt joulunajaksi meille piparkakkutalon. Pienenä talon teki aina mummi. Nyt on mennyt vuosia, ettei mummi ole enää talourakkaan ryhtynyt, joten päätin yrittää itse. Olin kokeillut aiemminkin, mutta huonolla menestyksellä. Sitten kaupan valmiit piparkakkutalot ei oikein maistu miltään. Nyt onneksi onnistui, tein siis itse muotilla taikinasta. Katossa kokeilin ekaa kertaa pikeeriä ja sekin onnistui yllättävän hyvin. Ensi kerralla kokeilen kuumamarenkia :) Tämän päivän jälkeen taloa saa syödäkin, purkutalkoot siis alkoivat. Melkein harmittaa pistää paloiksi hieno talo. Mies jo ilmoitti syöneensä piipun. Sai kuulemma kerralla makeakiintiön täyteen. Enpä ihmettele.

Ja, TaDaa, ihka ensimmäiset neulomani hahtuvavillahousut ovat valmistuneet :) Käsiala ei ole ehkä tasaisinta mahdollista, mutta ei sillä väliä - ne ovat itsetehdyt ja ensimmäiset. Olen aika ylpeä! Hahtuva ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten omaa neulontatyyliä piti pari kertaa päivittää, kun aluksi lanka ei meinannut kestää ehjänä näpeissä. Neuloin housut jutta.fi:n ohjeen mukaan. Tai noh, ainakin yritin sitä parhaani mukaan tulkita oikein :)

Hahtuvaa ja synnytysosastovierailua

Eilinen päivä meni vähän harakoille, kun heräsin vasta puolilta päivin. Ilmeisesti oli jäänyt hieman univelkaa vuodenvaihteen pirskeistä. Meillä oli muutamia kavereita kylässä ja oli kyllä mukava istua iltaa. Minäkin jaksoin valvoa puoleen viiteen. Ilmankos nyt sitten väsytti.

Sain vähän jotain aikaiseksi eilen. Olin jo pitkään ajatellut ostavani hahtuvalankaa, jotta voisin neuloa vaippahousut vauvalle. Kävin monta nettikauppaa läpi ja ihan järjettömiä postimaksuja on kaikilla. Eipä he tietysti itse voi niihin hirveästi vaikuttaa. Löysin sitten jutta.fi -kaupan, jolla on varasto suhteellisen lähellä asuinpaikkaani; hakemalla itse ei postikuluja ollut. Ja mikä parasta - sain ne heti samana päivänä. Ei siis aikaakaan, kun olin naputellut tilaukseen kuusi kerää erivärejä; mustapunainen, punainen, musta, merenvihreä, vihreä ja purppura. Kaikista ei tule vaippahousuja vaan ajattelin myös tehdä semmoisen kosteussuojan vauvan sänkyyn ja kenties jotain muutakin. Ensimmäiset housut on kohta jo valmiit :) Laitan tänne kuvia, kunhan saan ne valmiiksi. Muutenkin tarkoitus on sisällyttää postauksiin kuviakin. Ainakin itse pidän kovin blogeista, joissa on sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä.

Kävimme eilen tutustumassa synnytysosastoon. Minusta oli mukavaa, kun kätilö puhui kivunlievitysten kohdalla siitä, että he kyllä kertovat milloin on oikea aika millekin. Itseäni tuo tieto rauhoitti huimasti, sillä olen vähän pelännyt, että entä jos ne ovat heti laittamassa epiduraalia, yms. Haluaisin yrittää synnyttää ilman vahvoja puudutteita eli ilokaasun, kauratyynyn ja mahdollisesti tensin avulla. Tuonne sairaalaan oli juuri sellaiset laitteet hankittu. Toki sitten, jos synnytys pitkittyy ja kroppa ei jaksa, niin otetaan mitä tarvitaan. Luotan sairaalan ammattilaisiin. Vähän mua kyllä meinasi siellä itkettää. En tiedä miksi. Kai se on jotain taka-alalla olevaa tiedostamatonta pelkoa. Mua kyllä meinaa aina itkettää, jos nään pieniä vauvoja tai varsinkin jos puhutaan jostain vauvoihin tai synnytykseen liittyvistä ongelmista. Mut kyllä minua meinasi alkaa jo naurattaa, kun kyyneleet meinasi tulla silmiin silloinkin, kun odotellessamme kierron vetävää kätilöä osastolta lähti kotiin ihan pieni ihminen. Herkkä mikä herkkä. Nytkin tuli kyyneleet silmiin, kun muisteli eilistä :´)