Saanko esittäytyä

Monta blogia on ollut hääblogin jälkeen, mutta niin se vaan tämä osoite alkoi tuntua siltä, että haluan jatkaa kirjoittelua tämän alle :) Tänne on tuotuna nyt vanhojen blogieni tekstit, jotta löydän ne yhdestä paikasta :)

Lienee hyvä esitellä itsensä :)

Mitä kaikkea elämä voikaan tuoda. Häiden jälkeen emme lähteneetkään mielessä olleelle häämatkalle vaan ostimme talon. Sitten vuosi takaperin elämä täydentyi lapsella ja nyt haaveilemme oman talon rakentamisesta sekä juurille muuttamisesta.

Olen ollut todella urakeskeinen koko pienen ikäni. Haaveilin teini-ikäisestä ensin eläinlääkärin ammatista, mutta koska fysiikka ei voinut vähempää kiinnostaa, haave muuttui yritysjohtajaksi. Edelleenkin pidän työtä tärkeänä, mutta tärkeämmäksi on tullut oma hyvinvointi, terveys, lapsen kasvun seuraaminen ja parisuhteen hyvänä pysyminen. 

Tällä hetkellä olen kotona lapseni kanssa ja nautin seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. On se jännä, miten päivittäin tulee jotain uutta huomattua!

Koska en kuitenkaan ole sitä varsinaista "kotiäiti-tyyppiä" (siis mikä se määritelmä sille edes on?), olen alkanut pyörittelemään erilaisia bisnesideoita. Saas nähdä josko joku ottaisi tuulta alleen. Ainakin yksi hyvin potentiaalinen on kytemässä. Tarkoitus olisi löytää jotain, jossa käyttää päätä, mutta jota voi tehdä kotona ja lapsen ehdoilla. Eli siis silloin, kun mukula nukkuu. Eikös se ole hyvä, että on hyvät suunnitelmat? ;)

Tykkään neuloa ja vauvan neuleilla on ollut hyvä opetella erilaisia kuvioita. Vihasin käsitöitä koulussa. Nykyään minua kiehtoo ajatus ommella koneella ja neuloa vaikka villapaita. Enpä olisi uskonut teini-iässä, että näin kirjoittaisin reilu 10 vuotta myöhemmin.

Minä haluaisin askarrella enemmän ja tehdä käsillä. Tahdon tehdä kranssin tai kaksi. Olisi mukava myös tehdä vaikkapa jouluksi kukka-asetelmat tai jotain vastaavaa. Muutama vuosi sitten innostuin  korujen tekemisestä (juuri häiden aikaan), mutta sekin jäi, vaikka kiinnostus ei kyllä ole mihinkään kadonnut. Rautalankaakin on tullut väännettyä suuntaan jos toiseen ja sekin oli erittäin terapeuttista. Jospa sitä nyt ryhdistäytyisi ja alkaisi vähäisellä vapaa-ajalla tekemään sitä, mistä oikeasti tykkää ja nauttii.

Yritän olla vähemmän "sitku"-ihminen. Toivottavasti onnistun.

Yökyöpelöintiä ja kaikkea siltä väliltä

Tämä päivä on mennyt pienessä sumussa ja unohtuu yksinkertaisimpiakin asioita. Otsikossa ei siis ole virhettä, vaan kertoo tämän päivän ajatuksen juoksusta. Viime yönä meidän pikkuneiti päätti puolenyön aikaan herätä ja olla pirteä. TÄH? Ei noin ole tehty sitten kuukauden iän. Mikään ei toiminut nukahtamiseen; ei tassutus, syli, maito, kipulääke, mikään. Kaikkea piti kokeilla, myös kipulääkettä, koska hampaita on tulossa. Neljältä hän sitten viimein nukahti syliini ja vein takaisin omaan sänkyynsä unille. Lopussa hän ei enää ollut pirteä vaan yliväsynyt. Silti piti valvoa. Juuri, kun luulin hänen nukahtaneen, vierestä kuului "bääbääwääwääbääwää". Seurustella olisi pitänyt. Luettiinkin kirjaa, ettei olisi mennyt ihan itkemiseksi, koska itkettihän se, kun yritettiin nukuttaa vaikkei nukuttanut.

Tänään minulla oli kampaaja ja ajomatkaa sinne jonkin verran. Sukulaiseni on kampaaja, joka leikkaa ja värjää hiukseni, joten siksi tällainen järjestely. Oli aikamoinen työ pysyä hereillä tuolla loskan seassa ja varsinkin skarppina olemisessa piti skarpata... (täh?) Sain kivan tukan. Otsatukka pitkästä aikaa ja raidat värjättiin piiloon. Olen nyt yksivärinen ruskeatukka :)

Vuodenvaihdetta ja vapaan jatkumista

Mukavaa tätä vuotta kaikille!!

Vuosi vaihtui meillä melkoisen rauhallisesti. Meille tuli kaveriperhe kylään. Saatiin hyvissä ajoin lapset nukkumaan, tarkoituksena mennä ulos puolilta öin katsomaan raketteja. No kuitenkin tämä jäi vain hyväksi ajatukseksi. Meidän pikku neiti päätti havahtua 23:30 ja nukahti takaisin vasta 02:00. Se oli hyvä aika meille aikuisillekin mennä unille. Ei siis nähty yhden yhtä rakettia tänä vuonna. Tinatkin jäi valamatta. Noh, tällä kertaa näin. Onneks oli molemmat lapsellisia perheitä, niin vieraatkin ymmärsivät illan kulun myötäeläen... Seuraavana yönä tosin meidän neiti nukkui levollisesti eikä edellisyön härdellistä ollut tietoakaan. Tänäänkin hän nukahti nopeasti, toivottavasti myös nukkuisi levollisesti pienestä nuhasta huolimatta.

Päätettiin mieheni kanssa, että jatkan hoitovapaata vielä syksyyn/vuoden loppuun. Ihanaa :) Ainoa, mikä hieman häiritsee, on jääminen lähestulkoon täysin mieheni tulojen varaan. Olen koko aikuisikäni tullut toimeen omillani ja tilanne on hämmentävä. Jotenkin alentavaa pyytää rahaa, jos haluaisi jotain ostaa ja sitä on ikään kuin tilivelvollinen ostoksistaan. En ole koskaan ollut kova tuhlailija tai mitään, mutta silti...

Kotiäitiydestä

Olen miettinyt, että haluaisin jäädä kotiin mukelon kanssa mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Ajatus siitä, että joku toinen näkee kehittymisen ja ensimmäistä kertaa tapahtuvat asiat, on vieras. Löysin sattumalta Facebookista linkin, jonka takaa löytyy lueteltuna 21 syytä jäädä kotiin. Varsinkin lopussa ollut runo oli aika koskettava. Koko juttu löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi, laitan tähän suorana kopiona tuolta sen runon:

Runo äidiltä

Olen tuhlannut lapseni lapsuuden

myynyt pois halpaan hintaan

pienen käden kosketuksen

herkän hymyn

antanut pois vaihtuville hoitajille

joille se ei mitään merkinnyt

Annoin pois

lasteni lapsuuden

oman äitiyteni

Ne ainoat

jotka olisivat jotain merkinneet

lapsilleni ja itselleni

yhdessä kasvamisen kipu ja riemu

Sillä urani unohtuu

mutta lapset kasvavat

siirtävät seuraavalle sukupolvelle

sen minkä jäivät saamatta.

(Anja Porio "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996")

Laiskajaakko päivää!!

Pikku neiti on unilla pihalla ja meikäläinen se jumittaa koneella, vaikka hommaa olisi jos jonkinnäköistä tässä kotosalla. Pitkäkarvainen koira kun on taloudessa, niin arvata saattaa hiekan ja irtokarvojen määrän ihan vaan jo päivän tai kahden imuroimattomuuden jälkeen. Yleensä yritän kerran päivässä imuroida, ettei ole tuon "eläväisen lattialuutun" vaatteet ihan karvoissa. Olen miettinyt jo vaatteiden tuunausta mikrokuituliinalla... en ole vielä toteuttanut.

Nyt jos lopettaisin tämän koneella jumituksen ja joisin tuon kahvini, niin ehtisin puuhata yhtä jos toista. Minulla on paha tapa purnata illalla miehelleni, jos en ole jotain ehtinyt päivällä hoitaa... ja miksiköhän en. Nyt ryhtiliike. Edes täksi päiväksi :)

Voi laiskuus

Voi jösses, kun olen ollut taas niin ahkera kirjoittelija. Olen kyllä ajatellut blogia monesti ja mitä siihen sinä päivänä kirjoittaisin... mutta sitten on taas jo seuraava päivä ja se kirjoittaminen unohtui.

Meillä on jo oman arvonsa tunteva pieni neiti, joka konttaa sujuvasti joka paikkaan. Ja kovaa meneekin. Mielipuuhaa on pyykkitelineen tyhjennys, ei väliä onko pyykki märkää vai kuivaa. Tässä välissä oli myös koiran kupin räpläys -kausi, mutta se meni onneksi ohi. Muutama kielto ja kastunut hiha siihen tarvittiin. Ehtipä tuo neitokauno myös maistaa koiran raksuakin, ennen kuin äiti ehti paikalle.

Kehitys on ollut tosi huimaa. Yhdessä viikossa opittiin istumaan, seisomaan tukea vasten ja konttaamaan. Nyt seisottaisiin koko ajan ja kävelläänkin tuen kanssa. Ihana pieni. Kohta hän jo juoksee!

Koiran kanssa käytiin agilitykisoissa reilu viikko sitten. Ei sieltä kummempaa menestystä tullut, mutta ai että oli ihana käydä vähän pyörähtämässä aikaa vastaan!!

Täällä on ollut parina päivänä kova myräkkä. Lähimetsässä on ollut polkuja poikki kaatuneiden puiden vuoksi. Minä hyödynsin näitä puita ja napsin niistä jäkäläisiä oksia. Tarkoitus olisi askarrella jotain. Saas nähdä mitä :)

Evakkomatkalla

Olen evakkomatkalla tytön kanssa. Kotona on remontti. Meille tulee uusi kylppäri ja sauna. Ihanaa. On sitä odotettukin. Valitsin kaakelit, tulee tumman harmaata 10x10 laattaa lattiaan, harmaata 40x25 laattaa suihkun kohdalle vaakaan ja sitten muualle seiniin 40x25 valkoista laattaa pystyyn. Saunaan tulee kiukaan taa sellaista kivaa koristekiveä. Tulee varmasti hieno! Totta kai tulee, miehenihän sen tekee :)

Olen nyt maalla tytön kanssa. Ihanaa lomailla. Samalla näkee paljon kavereita, joita on aina halunnut nähdä viikonloppureissuilla, mutta ei ole ollut koskaan aikaa. Nyt ei ole kiire. Kotiin pitää mennä viikon päästä, kun tytöllä on 5kk neuvola. Alkavalla viikolla tyttö on sen 5kk ja saisi jo aloittaa puurojen maistelun sekä lihat. Ollaan hiljakseen aloiteltu soseita jo. Hän rakastaa ruokaa eikä sylje pois tai nyrpistele. Siksi olen hyvillä mielin ruokaa antanut. Aiemmin olin ajatellut 6kk täysimetystä, mutta koska tyttö selvästi nauttii ruuasta, olen hieman löysännyt ajatteluani. Nautin silti yhteisistä imetyshetkistä enkä ole pitänyt kiirettä lisätä soseruokien määrää vuorokaudessa. Alunperin terkkari sanoi, että voisi viikossa aloittaa yhden ruokakerran ja sitten pikku hiljaa välipalan ja kuukauden soseilun jälkeen pitäisi olla kaksi lämmintä ruokaa ja välipala ja sitten pikku hiljaa jo ilta- ja aamupuuroakin. Noh, meillä mentiin pitkään pelkän perunan ja porkkanan maistelulla lounasaikaan ja vasta tällä viikolla lisäsin maissia mauksi. Nyt ollaan myös välipala otettu soseen muodossa, mutta silti sitä maitoakin menee.

Jotenkin on haikeaa, kun vauvani alkaa jo syömään pikku hiljaa samaa kuin me muut. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta sitä haluaisi pitää sen pikku vauvan itsellään mahdollisimman pitkään. Onneksi sitä imetystä ei tarvitse kokonaan imettää vaan niistä hetkistä voi vielä nauttia monta kuukautta :)