Kotiäitiydestä

Olen miettinyt, että haluaisin jäädä kotiin mukelon kanssa mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Ajatus siitä, että joku toinen näkee kehittymisen ja ensimmäistä kertaa tapahtuvat asiat, on vieras. Löysin sattumalta Facebookista linkin, jonka takaa löytyy lueteltuna 21 syytä jäädä kotiin. Varsinkin lopussa ollut runo oli aika koskettava. Koko juttu löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi, laitan tähän suorana kopiona tuolta sen runon:

Runo äidiltä

Olen tuhlannut lapseni lapsuuden

myynyt pois halpaan hintaan

pienen käden kosketuksen

herkän hymyn

antanut pois vaihtuville hoitajille

joille se ei mitään merkinnyt

Annoin pois

lasteni lapsuuden

oman äitiyteni

Ne ainoat

jotka olisivat jotain merkinneet

lapsilleni ja itselleni

yhdessä kasvamisen kipu ja riemu

Sillä urani unohtuu

mutta lapset kasvavat

siirtävät seuraavalle sukupolvelle

sen minkä jäivät saamatta.

(Anja Porio "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996")