Ruokaa ja rutiinia

Monessa lapsiperheessä rutiinit ovat tärkeitä. Niin myös meillä. Yksi olennaisesti rutiineihin liittyvä asia on ruokailu, sillä yleensä ne rytmittävät päivää. Ruokailuihin ruuanlaittamisineen ja kaupassakäynteineen saisi kulumaan paljon aikaa niin halutessaan, mutta koska haluan tehdä muutakin kuin ruokaan liittyvää, on pitänyt opetella suunnittelemaan.

"Itse, kun tekee, saa sitä mitä tulee"
Thö jauhelihakastike työnalla.

Meidän perheessä minä yleensä teen ruuat ja koska olen päivisin kotona, tapanani on käydä kaupassa lasten kanssa aamupäivällä. Tällöin suurin osa ihmisistä on töissä eli jossain muualla kuin mun kanssa siellä kaupassa (vrt. kauppareissut viiden tienoilla arkisin) ja kauppareissut ovat huomattavasti sujuvampia, kun ei tarvitse väistellä muita joka välissä.

Me käydään kunnolla kaupassa kerran viikossa. Aiemmin kävimme maanantaisin, mutta nykyään tiistaisin tai keskiviikkoisin, koska hyödynnämme näin Eepun kerhossaoloaikaa. Jos käydään tiistaina, keskiviikkona menemme avoimeen päiväkotiin kerhon ajaksi. Jos taas keskiviikkona, voimme käydä tiistaina seurakunnan kerhossa Liun ja Teen kanssa. Tämän suuremman kauppareissun lisäksi teemme yhden pienemmän kauppareissun, jolloin ostamme leikkelettä, leipää, maitoa, kasviksia, ym. tuoretuotteita, jotka nyt ovat sattuneet loppumaan.

Itse haluan tehdä ruuat mahdollisimman pitkälti alusta loppuun ilman eineksiä ja yleisesti ottaen suosin maustamattomia lihoja ja mahdollisuuksien mukaan kotimaisia tuotteita.

Ostan ruuat ennaltalaaditun ruokalistan perusteella. Minulla on kuuden viikon kiertävä ruokalista, jonka aikana yksikään ruoka ei toistu. Toki siellä on samantyylisiä (jauhelihakastike ruskea- ja tomaattipohjaisena, nakki- ja makkarakastike, jne.), mutta alunperin tein listan, koska tuntui, että syömme joka viikko jauhelihakastiketta, kanakastiketta ja kinkkukiusausta. Tuo lista on kuitenkin vain suuntaa-antava, sillä jos listalla on maanantaina makkarakeittoa ja mieleni tekee keskiviikon kanarisottoa, teen kanarisottoa, jne. Listan mukaan ostetaan siis ruoka-aineet, mutta sitä ei noudateta orjallisesti. En ole vielä ihan täysin tyytyväinen tähän listaan, sillä se ei mielestäni vielä tarpeeksi huomioi ruokien uudelleen tuunausta eli sitä, että eilisen ruuasta saa pienellä muuntelulla uuden ruuan tälle päivälle. Pyrin tekemään sen verran paljon ruokaa, että siitä saadaan seuraavan päivän lounas sekä minulle ja lapsille että Miekkoselle.

6 viikon kiertävä lista

1. viikko

Ma: Makaronilaatikko

Ti: Makkarakastike + perunat

Ke: Uunilohi

To: Kanakeitto

Pe: Kaalilaatikko

La: Kinkkupasta

Su: Karjalanpaisti + perunamuussi

2. viikko

Ma: Nakkimuussilaatikko (edellispäivän loput muusit käytetään tähän)

Ti: Uunisei+perunat

Ke: Chili con carne + riisi

To: Linssikeitto

Pe: Kanapasta

La: Tortillat

Su: Palapaisti+perunat

3. viikko

Ma: Tonnikalakastike+spagetti

Ti: Uunimakkara + perunat

Ke: Kanakastike + riisi

To: Jauhelihakeitto

Pe: Broileripastapaistos (tähän käytän loput kanakastikkeet, kun teen superison määrän)

La: Lihasuikalekastike + perunat

Su: Lasagne

4. viikko

Ma: Wokki

Ti: Nakkikastike

Ke: Kanarisotto

To: Kalakeitto

Pe: Jauhelihakastike + spagetti

La: Pitsa

Su: Kanafilepihvit + riisi

5. viikko

Ma: Pekonijuustopasta

Ti: Maksakastike + perunat

Ke: Kalakastike + riisi

To: Makkarakeitto

Pe: Jauhelihakiusaus

La: Sitruunakana + pasta

Su: Lihamureke + perunamuussi

6. viikko

Ma: Lohilaatikko

Ti: Jauhelihakastike + perunat

Ke: Uunikana + riisi

To: Hernekeitto

Pe: Kinkkukiusaus

La: Nachopaistos

Su: Possupihvit + perunat

Jos haluaa itselle laatia tällaisen listan, kannattanee aloittaa listaamalla kaikki ne ruuat, joita osaa tehdä. Tämän jälkeen sijoittelee ruuat listalle niin, että maanantaisin pastaa tai laatikkoruokaa, tiistaina perunaa ja kastiketta, keskiviikkona riisiä ja kastiketta, torstaina keittoa, perjantaina laatikkoruokaa tai pastaa (jos maantaina pastaa niin perjantaina laatikkoruokaa), viikonloppuna spesiaalimpia ja mahdollisesti isotöisempiä. Suunnittelemalla voi vaikuttaa ruokakustannuksiin, kun voi tietyille päiville tai viikoille valita edullisempia ruokia esimerkiksi uunipuuroa ja makaronilaatikkoa. Itse pyrin ottamaan listassa huomioon myös satokausia ja muokkailen listaa hieman sen mukaan. Tällä tavoin voi ostaa kasviksia niiden sesonkiaikaan ja säästää pitkän pennin. Ja on tästä järjestelystä sekin hyöty, että jääkaapissa tavara kiertää ja hyllyjä on helppo pyyhkästä säännöllisesti, kun se tyhjenee ennen kauppareissua :)

Lapsiperhe kyläilee

Tykkään nähdä kavereita, istua iltaa ja käydä kylässä. Nykyään vaan lasten kanssa on otettava erinäinen kasa juttuja huomioon. Sekä meidän että mahdollisten isäntien/emäntien.

1. Ruokailu

Meillä lapset (tai vielä tuo yksi syö pelkkää maitoa, mutta anyways) ovat vielä sen verta pieniä, että he syövät rutinoituneesti tiettyihin kellonaikoihin. Jos näistä poiketaan liikaa, alkaa kitinä, vinkuna ja kaikenmoinen känkkäränkkä. Lapseni syövät siihen aikaan, oli ruoka tai ei. Eli jos ei muuta niin leipää naamariin. Jos vedetään leipää, niin voi uskoa, ettei se (meidän rutiinien mukaan) myöhäinen ruoka - gourmeeta tai ei - uppoa läheskään toivotulla tavalla. Ei siis pidä loukkaantua, jos sattuu tarjoamaan Eepulle leipäiltaruuan jälkeen superhypergourmeeta ja hän syö siitä pari haarukallista ja that's it! Muksuista molemmat näyttäisivät olevan kuin äitinsä - väsyneenä tai nälkäisenä on piru irti ;)

2. Sotku

Esikoiseni osaa syödä itse, mutta täysin tyylipuhtaasta suorituksesta ei voi vielä puhua. Voi siis olla varma, että ainakin rasvaisia/ruokaisia sormenjälkiä on tuolin selkänojassa ja pöydän pinnassa, vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa siivosti syömisestä. Viimeistään ruokailun päätyttyä, kun lähdetään pesemään käsiä, tuoliin tartutaan alas kiivettäessä. Vanhempana siivoan kyllä lapseni jäljet, mutta tahroihin on varauduttava.

Lelut eivät pysy yhdessä kohdassa. Siivoamme kyllä lähtiessä ja emme anna lasten leikkiä arvoesineiden tms. vieressä (tai niillä), mutta emme myöskään jaksa koko ajan komentaa leikkimään neliön kokoisella alueella. Jos näin tarvitsisi tehdä, ei kyllä ehdi aikuisessa seurassa jutustella yhtään.

3. Yövierailu

Jos niin hurjaksi heittäytyy, että pyytää meidät yöksi, joutuu valitettavasti varautumaan aikaiseen (n. klo 07:00) herätykseen. Toki voi käyttää korvatulppia. Tästä aikaisesta aamusta johtuen ei meikäläinen myöskään voi valvoa yömyöhään. Muut toki voivat, lapset eivät ole hiirenhiljaisuudessa tottuneet nukkumaan. Kohtalainen meteli ei haittaa. Mutta siis. Lapset käyvät iltatouhuille 19 tienoilla ja ovat nukkumassa 21 tienoilla. Sen jälkeen ehtii höpisemään rauhassa ja keskeytyksettä. Jos lapset vaan nukkuvat... Ja sillä on muuten väliä aloittaako iltahommat nyt vai vasta tunnin päästä. Jos vasta tunnin päästä, niin eipä meinaa nukahtamisesta tulla mitään (tuolla vanhemmalla tällä hetkellä).

4. Viinin naukkailu

Viiniä voin ottaa ruuan kanssa lasillisen ja toisen lasten nukkumaan menon jälkeen. Kuitenkin ruokin vielä lastani omalla maidolla, jonka vuoksi ei isompia satseja viitsi ottaa. Itselleni tämä ei ole ongelma. Sitä ei tarvitse surkutella. En myöskään tarvitse lapselleni korvikkeita siksi, että voisin ottaa pari lasia enemmän. Pystyn kyllä hillitsemään itseni. Ja herätyshän on seuraavana aamuna klo 7, halusin tai en. En voi torkuttaa tai painaa kelloa kiinni.

5. Päiväunet

Liikumme usein päikkäriaikaan pitkät ajomatkat, joten lähdemme lounaan jälkeen n. klo 12 ajelemaan. Tämä siksi, että takapenkki on mahdollisimman pitkään unessa eikä kyllästy paikallaan istumiseen. Kokeiltu on matkaamista päikkäreiden jälkeen ja ei kiitos hetkeen semmosta samanlaista. Kaikilla meinasi palaa käämit. Tällä hetkellä olemme mukavassa tilanteessa, kun isompi ei välttämättä päikkäreitä joka päivä tarvitse ja pienempi nukkuu kun nukuttaa. Vähän ajan päästä sitä on taas tiettyyn aikaan sidoksissa kotosalle, kun pienempi lopettaa rattaissa nukkumisen. Onneksi tähän on vuosi aikaa (toivottavasti). Kun ollaan sidoksissa sisällä oloon päikkäriaikaan, niin silloin me ei valitettavasti voida lähteä erilaisiin tapahtumiin, jotka sijoittuvat aikavälille 12-15.

6. Äänekkyys

Lapsista lähtee ääntä. Uhmaraivarin aikaan lähtee ääntä. Ilosta kiljahdellaan. Innostuneena lauletaan suurella volyymilla. Leluista saa ääntä, vaikka hakkaamalla lattiaan. Itkiessä lähtee ääntä. Aina ei itkun syy selviä ja jos vaikka mahaa kivistää, niin itkettää ja kovaa. Ei, pahimmillaan tuttikaan ei auta. Hetkellistä apua voi saada vatkaamalla käsivartta, jonka päällä vauva on mahallaan tai liikkumalla hytkyen pitkin kämppää. Tooosi rentouttavaa, mutta hoitajalle ihan näppärää treeniä...

Koska näin lapsiperheenä sitä on toooosi monta liikkuvaa osaa päivässä, olen lopettanut kylään tarjoutumisen. Jos meidät haluaa kylään, joutuu hyväksymään nuo ylläolevat tosiasiat ja kutsumaan meidät. En halua tuppautua kenenkään luo "ehtoineni ja vaatimuksineni". Lapset elävät sata lasissa hyvässä ja pahassa. Kun sen seikan muistaa, voi isäntänä/emäntänäkin nauttia lapsiperheen vierailusta. 

Itse vieraana yritän pitää vierailupaikan yleisilmeeltään siistinä meidän jäljestä eli siivoan ruokajutut pois, pyyhkäsen pöytää (ja niitä tuolin selkänojia), kerätään lelut, jne. Yhdessä sovitaan paikat ja esineet, joihin lapsilla ei ole oikeutta puuttua ja niistä pidetään kiinni. 

P.S. Meidän lapsia saa komentaa muutkin kuin vanhemmat. Meillä on muksuilla aika tiukat säännöt. He eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia, joten sallittakoon lapsille (muillekin kuin omille) virheet ja oppimisen ilo eikä komenneta turhasta. Säännöistä pitää pitää kiinni, mutta annetaan lapsille oikeus olla lapsia :) Lapsiltakin voi oppia - esimerkiksi hetkestä nauttimista.