Ajattelin avata hieman taustaa sille, mikä sai itseni kiinnostumaan itsensä johtamisesta
Tietysti ihan perustavanlaatuinen totuus on, että meillä kaikilla on tämä yksi elämä ja on kivempaa sitten vanhempana muistella elämää, josta on nauttinut, kuin elämää, jossa on vaan pyrkinyt selviytymään.
Meistä jokainen on oman elämänsä johtaja, halusi tai ei. Se on sitten oma valinta onko hyvä vai välinpitämätön johtaja. Johtajan tekemät päätökset ohjaavat Minä Oy Ab:ta kohti johtajan visioimaa tulevaisuutta. Näin bisnestermejä käyttääkseni. Eli siis minun omat valinnat määrittävät sitä millaista minun elämästäni tulee.
Tämän kun sisäistin (toki olin eräällä tavalla ymmärtänyt jo rutkasti aiemmin), päätin alkaa toimia mielekkäämmän elämän eteen. Tähän tosin on pakko heittää erittäin loistava artikkeli Maarit Kalliolta koskien itsensä sietämistä epätäydellisenä. Elämää ei pidä suorittaa täydellisyyteen pyrkien, ihminen riittää sellaisena mitä on. Mutta sen elämän olisi hyvä olla kivaa ja mahdollisimman nautittavaa, eikö niin? Sillä tavalla toki, että ei sitten lopulta stressaa siitä "paremman elämän" tavoittelusta. Itse siis lähdin osin huomaamattani tälle tutkimusmatkalle itseeni.
Olin tällöin kotona esikoiseni kanssa ja ilmeisesti silloin oli aikaa ajatella. Halusin hoitaa lastani kotona, mutta samalla tunsin oloni hirveän ahdistavaksi, kun kaikki ammatillinen keskustelu oli kadonnut elämästäni äitiyslomalle jäätyäni (silloin some ei ollut vielä niin laajasti yrityksissä käytössä eikä ammatillisia foorumeita ollut itselleni tullut eteen). Tunsin olevani kahden tulen välissä ja siinä vaiheessa olin myös tietoinen, että vanhempainvapaani jatkuu, sillä olin jälleen (onnellisesti ja toivotusti) raskaana.
Mietin, että mitä mä oikeasti haluaisin elämässäni tehdä. Mulla on aina ollut unelmana opiskella kauppatieteiden maisteriksi, mutta lukion jälkeen en malttanut lukea kunnolla pääsykokeisiin. En muista mistä bongasin Lappeenrannan teknillisen yliopiston aikuismaisteriohjelman mainoksen. Varmaan Facebookista. Tietojohtaminen kuulosti juuri sellaiselta, joka olisi mun juttuni. Päätin yhdistää kotiäitiyden ja opiskelun. Olihan mulla rutkasti luppoaikaa lapsen päikkäriaikaan. Laitoin hakupaperit sisään ja tilasin pääsykoekirjan. Luin sitä silloin, kun lapsonen nukkui. Tein muistiinpanoja ja miellekarttoja ihan sikana. Ja niin pääsin haastattelukierrokselle ja päivä toisen lapseni syntymän jälkeen sain tiedon, että koulupaikka on minun. Unelma oli jo astetta lähempänä! Tuntui, kun kivi olisi nostettu pois harteilta. Pääsisin vaivaamaan päätäni muullakin kuin sillä minkä väriset legginssit pukisin tänään tyttärelleni!!
Koulussa pääsin kehittämään itseäni ammatillisesti ja juttelemaan aikuisten juttuja opiskelukavereiden kanssa, joka toi kaivattua vastapainoa kotiäidin arkeen. Koulun avulla jaksoin olla myös parempi äiti.
Elämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Työ vaikuttaa muuhun elämään ja muu elämä vaikuttaa työhön. Perhe vaikuttaa vahvasti omaan itseen - arvoihin ja tapaan nähdä maailmaa. Menneisyys vaikuttaa tulevaan. Sieltä saa hyviä oppeja ja niitä voi sitten tarpeen tullen hyödyntää tulevaisuudessa. Menneestä pitää kuitenkin uskaltaa päästää irti.
Olen aina käyttänyt itsensä johtamista elämässäni, mutta vähemmän tietoisesti. Mulla on myös hyvin varhaisessa iässä tullut kyky nähdä "iso kuva" eli oma toiminta osana laajempaa kokonaisuutta sekä erilaisten toimintojen syy-seuraussuhteet. Kun maisteriopinnot alkoivat ja piti olla sekä kotiäiti että täysipäiväinen opiskelija, oli pakko miettiä tarkkaan miten arki muodostuu. Siinä otin tarkemmin käyttöön itsensä johtamistapoja ja onnistuin rakentamaan arjen niin, että korttitalo pysyi pystyssä, vaikka välillä erinäiset tuulet yrittivät sitä horjuttaa. Ei muuten esikoinen nukkunut niitä päikkäreitä enää koulun alkaessa. Joten opiskelujen sijaan mä puuhasin vauvan unien aikaan esikoisen kanssa. Kotiäiti-opiskelija yhtälön onnistumisessa on osaksi toki kiittäminen tukiverkostoja, mutta ihan oma käytännön organisointi ja lankojen käsissäpitäminen ovat olleet erittäin merkittävässä roolissa. Elämä on vähän kuin muuttuva labyrintti - kun yksi kohta liikahtaa, täytyy mahdollisesti säätää myös muita kohtia.
Epäsuomalaisittain täytyy ihan kehua itseäni, että minusta on tullut aika hyvä johtamaan itseäni ja omaa arkeani.
Siitä on monia hyötyjä. Saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa ja tavallaan näin ollen saa itselleen enemmän vapaa-aikaa. Ehkä kiireinen työelämäkin tuntuu vähemmän hektiseltä, kun arkea järjestää ja muuttaa omaa ajatteluaan.
Nyt joku ajattelee siellä, että kunhan tuo nainen menee takasin töihin, niin tajuaa kyllä työelämän realiteetit. Olen työelämässä jo ollut ja tajuan kyllä realiteetit. Olen myös ymmärtänyt sen, että siellä työelämässä tehdään kauheasti "turhaa" päällekkäistä työtä ja työn järkeistämisellä säästyisi monet hermot. Kun organisaatiolähtöisen työn järkeistämisen lisäksi työntekijät olisivat aktiivisia itsensä johtajia, olisi moni elämä paljon helpompaa. Ja tämä pätee millä tahansa alalla ja myös työttömillä. Jokaisen ihmisen tulisi osata johtaa itseään. Ainakin siinä oppii ymmärtämään itseään ja sitä miksi toimii miten toimii, ja plussana on vielä se mahdollinen lisääntyvä vapaa-aika.
Kokeilemisen arvoinen juttu, eikö? Pysy kuulolla, kerron lisää tulevissa postauksissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti