torstai 17. helmikuuta 2011

Mikä yö... toivottavasti päivä parempi...

Voi jee. Viime yö meni todella hienosti. Mies kävi kymmenen jälkeen nukkumaan ja en viitsinyt samaan aikaan mennä sänkyyn pyörimään, kun oli oikein virkeä olo. Lueskelin uusinta Vauva-lehteä ja sitten kahdentoista kieppeillä painuin itse peiton alle. Nukahdin suht nopeasti, mutta sitten alkoi taas havahtelu ja vessassa ravaaminen. Viidennen vessareissun jälkeen mietin, että kohta varmaan miehen kello soi. Katsoin kelloa. Kello oli 2:30. Jep, eli kerran puolessa tunnissa olin siihen mennessä havahtunut. Lopulta miehen kellon soittoon (05:00) mennessä olin vielä havahtunut kaksi kertaa eli viidessä tunnissa seitsemän (!) kertaa. En saanut enää unta miehen töihin lähdön jälkeen vaan pyörin sängyssä ja etsin unta. Viimein nousin kuuden maissa aamupalalle. Kyllä söi naista. Väsyttää sikana, mutta uni ei tule.

Toivottavasti loppupäivä menee paremmin. Ajatuksissa on nukkua päikkärit ennen kuin anoppi tulee illalla käymään. Jospa sitä saisi jotain muutakin aikaiseksi...

Ei kommentteja: