Maalla pimeäkin on pimeämpää ja tuuli saa uuden merkityksen

Asumme kirjaimellisesti maalla. Meiltä on lähikauppaan about 15 kilometriä, asfalttipäällysteiseltä tieltä on meille vielä muutamien kilometrien pätkä hiekkatietä ja taloamme ympäröi metsä. Kaupungin valot eivät siis todellakaan kajasta meidän iltataivaalla. Kun on pimeää, on todella pimeää.

Varsinkin näin syksyllä ennen lumentuloa on älyttömän pimeää ja lasten kanssa on mukava ulkoilla myös iltaisin. Itse en mielelläni ihan pilkkopimeään lähde kulkemaan (edes otsalampun kanssa), joten mahdolliset iltakävelyt hoidetaan hämärän aikaan. Koska maalla asutaan, meillä ei ole jalkakäytäviä ja välillä autot (usein henkilöiden, jotka eivät asu täällä) kulkevat lujaa. Tällaisissa tilanteissa heijastimien merkitys nousee aivan omaan arvoonsa. Lapsilla on ulkopuvuissaan heijastimet jo valmistajan puolesta, mutta mielestämme ne eivät ole riittävästi. Tämän vuoksi molemmilla likoilla on vielä lisäksi heijastinliivit. Ne puetaan päälle oikeastaan aina, jos lähdetään ulos kolmen jälkeen. Hämärä tulee kuitenkin melko varkain.

Bongaa muksut!

Tänään lähdettiin ulkoilemaan puoli viiden jälkeen, jolloin oli jo lähestulkoon pimeää. Onneksi meillä on pihavaloja sen verran, että saadaan olennaisin eli hiekkalaatikko valaistua ja vähän muutakin. Lapset olivat hiekkiksella ja mä haravoin vähän lehtiä kasaan. Oli muuten ehkä maailman turh(auttav)inta hommaa, kun tuuli oli melkoinen. Juuri, kun sai haravoitua ison kasan, tuli tuulenpuuska ja *puf* lehtiä oli taas siellä sun täällä. Ehkäpä huomenna Miekkonenkin kerkeisi meidän seuraksi, niin saataisi piha puhtaaksi niistä lehtikasoista. Ei taas tiedä, koska sitä lunta tulee tai pakkasta, joka liimaa lehdet maahan. Kivempi nuo lehdet olisi nyt saada pois silmistä kuin keväällä, kun ne ovat painuneet lumen alla ihan littanaan.

Tuommoiset astetta napakammat tuulet ovat muuten jänniä näin maalla asuvan vinkkelistä - koskaan ei tiedä kaatuuko joku puu sähkölinjojen päälle jossain päin ja pääset nauttimaan kynttilänvalosta X tuntia. Tänäänkin ne sähköt katosivat (onneksi vain hetkeksi) meidän ollessa pihalla. Tuli muuten tosi pimeetä, kun yhtäkkiä katosi valaistus. Liu oli lähellä ja Eepukin osasi onneksi suunnistaa mun luokse. Oliko yllätys, että mulla oli vielä iltaruoka uunissa ja pyykkikone päällä. Oli tuuria, että ruoka oli juuri valmista ja tietysti, että se katkos kesti ehkä 10 minuuttia. Viimeksi se taisi kestää pari päivää. Eikä se, että sähköä ei saa, sen vielä kestäisi jollain tapaa, mutta kun vettäkään ei tule, kun pumppu toimii sähköllä!! Ei siis sähköä, vettä, vessaa ja näiden myötä ei siis ruokaa, suihkua, jne... Lämpöä sentään saa, kun on leivinuuni. Sillä toki voi jotain ruokaakin tehdä. Kovin nopea ruuanvalmistustapa se hauduttelu ei kyllä ole...

Tämän päivän iltaruoka olisi valmistunut myös leivinuunissa - jauhelihakiusausta. Olen tykästynyt käyttämään juuressekoitusta perunasipulisekoituksen ohella kiusauksissa. Tulee kivaa makua ja väriä!!